Meri- ja tapulikaupunki Kuopiolle satama merkitsi paljon. Saimaan kanavan myötä matkustaja- ja tavaraliikenne vilkastui huomattavasti, ja Kuopio tarvitsi vaakahuoneen, joka valmistui vuonna 1879, lääninarkkitehti Ferdinand Öhmanin suunnitelmilla. Hyvin säilyneessä siniseksi maalatussa puurakennuksessa toimi myöhemmin kaupungin satamatoimisto vuoden 2012 loppuun saakka. Samaiseen rakennukseen avattiin kesällä 2013 idyllinen Cafe Satama.
Remontin aikana nikkarityylisestä puurakennuksesta kuoriutui esiin vanhat hirsiseinät, ja rakennus sisustettiin entistä sisävesilaiva-aikaa kunnioittaen Kuopion kulttuurihistoriallisen museon vanhoilla kuvilla sekä yli 100 vuotta vanhoista laudoista valmistetuilla kalusteilla. Entisestä satamapäällikön huoneesta löytyy myös Kuopion tuomiokirkon alkuperäinen puupenkki entisöitynä.
Satama oli avoveden aikaan vilkas, koska yhteydet kaupunkiin ennen rautatietä, ja maakuntaan sen rakentamisen jälkeenkin, olivat pitkälti laivaliikenteen varassa. Polttoaineena käytettiin halkoja, suoria ulapalla ja kieroja mutkissa. Halkoveneitä varten rakennettiin erillinen halkolaituri, ja vanhassa vaakahuoneen kaupungintalon päädyssä toimi erillinen halkovarasto.
Rautatien ennätettyä Kuopioon saakka satamalaiturille rakennettiin heti pisteraide, joka vuosien kuluessa sai toisia kiskopareja seurakseen. Rantatorilla, myöhemmällä satamatorilla, käytiin etupäässä kesäkauppaa. Päällystämätön maa ei kestänyt kovin monia jalka- ja kaviopareja, siksi satama-aluetta kivettiin vuonna 1878. Satamatori muodostettiin 1950-luvulla puistoksi, ja nykyään se tunnetaan satamapuistona.
Satama-alue puistoineen ja sisävesiliikenteen ja kaupan solmukohtineen on valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä, jossa näkyvät 1800-luvun lopun puuarkkitehtuuri sekä varastorakennusten funktionalismi 1930- ja 1940-luvuilta.
